Tietoa ohjaajasta

Heippa!

Olen Jenny ja tulen toimimaan tällä sivustolla sinun oppaanasi piirtämisen ihanassa maailmassa!

Olen syntynyt Kristiinankaupungissa, vuonna 1990 ja kasvanut täällä lähes koko ikäni. Opiskeluni ovat vieneet minut muun muassa Lohjalle (kuvataide ja taidehistoria), Kauhajoelle (taide ja graafinen suunnittelu), sekä Poriin (Viestintä).

Kiinnostukseni taiteeseen alkoi jo

kun olin pieni. Äitini maalasi tauluja öljyväreillä tauluja, joiden motiivina oli hänen lapsuuden kotinsa Afrikka. Uteliaana seurasin vierestä hänen maalaamista ja lopulta pääsin myös itse kokeilemaan. Siitä lähtien olen töhrinyt kaikille pinnoille jotain, jos se vain on ollut tarpeeksi iso, ja varsinkin tyhjä. Äitini jaksaa edelleen muistuttaa minua siitä miten olen piirtänyt myös seiniin. Kun tämä hauskuus kiellettiin, olin olevinani ovela: menin sohvan taakse jatkamaan seinätaidettani. Sotkin kokonaisen seinän, kahden istuttavan sohvan takaa, ikkunan alta.

Ensimmäinen öljyvärimaalaus
                                 Öljyvärimaalaus, jonka tein kun olin noin 2 vanha

Äitini sai tämän selville seuraavalla kerralla kun hän imuroi ja sattui siirtämään sohvaa pois tieltä. Kun käry kävi, loppui myös seinille piirtäminen. Nenäni eteen alettiin mieluummin tunkea paperia. Paperille muistan lapsuusajallani piirtäneeni dinosauruksia…. tai no lähinnä vain Trexin syömässä ihmisiä. Olin jotenkin keksinyt, että ihmisiä ja dinosauruksia eli samaan aikaan maapallolla. Piirrokset olivat erittäin groteskeja jonkun 5-vuotiaan tekemiksi. Etäisesti muistan huolestuneet katseet mitä äitini minuun loi, kun ylpeänä esittelin niitä hänelle.

Ala-aste ja eläinteemat

Ala-asteella rakastin kuvaamataidon tunteja, vaikka niillä ei useimmin piirretty, vaan mieluummin kyhättiin epämääräisiä tauluja kävyistä ja oksista. Joskus piirrettiin eläimiä eläinkirjoista. Kaverit ihastelivat aika usein minun suhruja ja sainkin usein olla piirtämässä jollekulle kissaa tai koiraa. Ala-asteen puolessa välissä ja loppu puolella olinkin jo aika tekijä kaikkien elukoiden piirtämiseen, enemmän tai vähemmän. Kuitenkin verraten siihen mihin pystyn nyt, ne näytti aivan hirveiltä, hih hih.

Vanhempien ero ja sen vaikutus luovuuteeni

Vanhempani erosivat kun olin 10. Piirtämisestä tuli tapa purkaa eron aiheuttamaa pahaa oloa ja ahdistusta. Aiheet olivat verisiä, jopa enemmän kuin ne ihmisiä mussuttavat dinosaurukset vuosia aiemmin. Kesällä 2000 sain ensimmäistä kertaa rahaa siitä, että piirsin. Tein lapsille kasvomaalauksia pokemoneista Kristiinankaupungin kesämarkkinoilla. Kosketus työntekoon alkoi siis jo nuorena, lähinnä sen takia koska oli pakko. Halusin auttaa äitiäni, koska meillä ei ollut paljoa rahaa eron takia.

12 vuotiaana internetistä tuli minulle paikka missä viihdyin. Sen kautta löytyi myös manga. Naruto, itseasiassa kun tarkemmin mietin. Naruto.fi (nykyinen animu.fi) oli se sivusto jolla innostuin piirtämään niin sanottua mangaa. Kohta liityin deviantArt sivustolle, loin omia hahmoja, opein lisää piirtämisestä hiljalleen ja kehityin myös vuosien saatossa. Hitaasti kenties, mutta kyseessä olikin harrastus.

Ylä-asteella sain positiivista palautetta kuvaamataidon opettajaltani. Kun ysin päättötodistus iskettiin käteen, komeili todistuksessa 10. Lukiossa 10 linja jatkui ja sain opettajalta lisää hyvää palautetta. Pääsin myös entiselle ylä-asteelleni pitämään taidepajaa kolmeksi päiväksi. Päätin yrittää hakea kuvataide kouluun,. Ensimmäinen koulu johon hain sanoi, ettei minulla varsinaisesti mahdollisuuksia päästä kouluun, koska tyylini oli liian pitkälle kehittynyt ja koska olin ”liian nuori”.

Pääsin kuitenkin kansanopistoon Lohjalle, ja opein sielä lisää taiteesta. Innostuin vesiväreistä ja myös digitaalisesta piirtämisestä. Olin saanut kaverilta pienen piirtopöydän, jolla pääsin harjoittelemaan. Lohjan jälkeen eksyin Kauhajoen Evankeliselle opistolle oppimaan lisää piirtämisestä ja nyt myös graafisesta suunnittelusta. Kauhajoella ollessani tutustuin Tumblr sivuston ja perustin sinne itselleni blogin.

Kaikki oppivat piirtämään. Se vaatii vain harjoittelua.
– 
Jussi Luoma, Opettajani Kauhajoen Evankeliselta Opistolta

KEO:lta tieni vei Satakunnan Ammattikorkeakouluun Poriin.

Kuusi kuukautta ankeutta

Ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulussa, enkä saanut kuuteen kuukauteen piirrettyä mitään, mikä olisi ollut mieleeni. Piirtäminen tuntui inhottavalta, nihkeältä jopa. Silti, sitkeästi jatkoin luonnostelua, yritin tehdä sarjakuvia, piirtelin typeriä pieniä ukkeleita vihkoihin, kavereiden muistiinpanoihin ja tein itselleni jopa sarjakuvablogin. Kyseinen sarjakuvablogi meni aikalailla aivot narikkaan meiningillä. Se oli vapauttava tunne.

Hiljalleen innostuin piirtämisestä taas. 

Koulun päätyttyä, innostuin maalaamaan. Otin esiin öljyvärit, jotka olin ostanut KEOn ajoilla ja maalasin ensimmäisen öljyväri tilaustyön. Innostuin myös piirtämään taustoja, kokeilemaan uusia asioita, mitä en tähän mennessä ollut uskaltanut kokeilla. Joten, jos sinusta tuntuu siltä, ettet uskalla tarpeeksi astua raamien ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta piirtäessäsi, älä murehdi. Ymmärrän sen enemmän kuin hyvin. Minulta kesti yli 12 vuotta uskaltaa keskittyä taustojen piirtämiseen, tai edes kokeilla kunnolla muotokuvien tekoa.

Nyt haluan opastaa sinua löytämään oman taiteellisen kipinäsi!